Toivola Cafe & Bar – Tiiliskiviä ja ajan patinaa Viikko 39/19

Cygneuksenkatu 2, 40100 Jyväskylä

Jos vain voisin siirtää elämäni sormia napsauttamalla niin muuttaisin Jyväskylään oitis. Niinhän elämä ei mene, joten vaihtoehdokseni jää käydä siellä piipahtamssa aina aika ajoin. Minulla ja Jyväskylällä on yhteistä historiaa. Asuin siellä vuosina 84-89, lähdin takaisin pääkaupunkiseuduulle kirjoitettuani ylioppilaaksi. Tyttäreni onneksi opiskelee siellä tällä hetkellä niin minulla on hyvä syy poiketa kylillä, sukulaisten ja ystävien lisäksi.

Kasvis- ja lihavaihtoehto, maukkaita molemmat.

Vetovoimana valovoima tulimme nuorimman tyttären kanssa vanhimman luo Valonkaupunkiin eli syksyiseen tapahtumaan , jossa kaupunkia on piristetty erilaisilla tapahtumilla ja tietysti valoilla. Sateisena sunnuntai aamuna olikin sitten ihana yhdessä kokoontua brunssin äärelle. Itseasiassa sattumalta koska nykyinen toimija on paikalla uusi. Olimme menossa ylemmäs kaupunkiin kun ajoimme Toivolan ohi ja bongasimme avoimen oven sekä brunssimainoksen. Ja kyllä kannatti jarruttaa, ihana kokemus oli.

Tämä tila on esteettisesti todella kaunis ja nykyinenkin kahvilanpitäjä on osannut arvostaa miljöötä ja sen henkeä. Rosoisuus, puu, pönttöuunit, tiiliskivet, sopiva valaistus muodostavat erittäin viihtyisän kokonaisuuden. Viihtyvyyttä vain lisää ammattitaitoinen ja palvelualtis sekä välitön henkilökunta. Tähän kun lisätään rakkaudella tedyt tarjottava ja ripaus kunnianhimoa niin täytyy sanoa että toimii.

Sysky on ristiriitaista aikaa. Kesä lämpöineen ja valoineen ja taakse. Pitää valmistautua selviytymään loputtomasta pimeidestä, jonka läpimeno vain hankaloituu iän myötä. Toisaalta taas saa kaivaa kynttilät ja villapaidat esiin. Energiaa on avrsinkin alkusyksystä vaikka mihin ja halu aloittaa baikka sata uutta juttua. Kylmä nipistää poskipäitä ja sadepisarat virkistää sekä raikastaa ilman mitä hengittää. Vahva muistikuva kaupungin kauneudesta on kun 18 v ajan autolla pimenevässä illassa ja kaupungin valot korostuvat ja heijastelevat sateesta märän autonlasin läpi. Oli jotenkin vahvasti elossa.

Tourula, lapsuuteni paras paikka.

Nyt iloa ja valoa elämääni tuovat aikuiset tyttäreni. Olen otettu kun he haluavat jakaa aikaansa kanssani. Äiti-tytär suhde on muuttunut enemmänkin aikuisten naisten ystävyydeksi. Minä sain kyllä vielä maksaa kahvilalaskun. Tulee päivä kun he saavat opiskelunsa päätöseen ja sitten roolit kenties muuttuvat. Elämän syksy, täytän pian 50 v. ja täytyy sanoa ettei asia mene ohi ihan olkaa kohauttamalla. Kyllä sitä joutuu miettimään, mihin rajallisen aikansa käyttää. Me Ihmiset kestämme aikaa huonommin kuin talot. toivolan pihapiiri on ainoa ehjänä säilynyt tontti joka kertoo Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta. Ajasta monta sukupolvea sitten. Suosittelen aikamatkaa ja pientä pysähdystä.

https://vanhapiha.fi/kahvila/

https://www.facebook.com/toivolanvanhapiha/

One Comment Lisää omasi

  1. Aila Murtovuori sanoo:

    Ihania naisia brunssilla 😍

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s