Asemaravintola Vaiha – Eväitä matkaan Viikko 31/19

Mannerheimintie 1, 50100 Mikkeli

Tällä kertaa ollaan vähän siinä ja siinä onko kyseessä kahvila mutta blogini hallitsijana tohdin tehdä tälläisen valinnan. Kahvihetki, hyvän tarjoomuksen kera ratkaisee. Olkoonkin tällä kertaa lounaan jälkiruokana. Tänne meinaan voi yhtälailla tulla vain kahville tai miksei vaikka jäätelölle ohikulkeissan tai junaa odottaessa. Paikka on avattu tammikuussa 2017 eli melko uudesta paikasta on kysymys. Tilassa on kyllä ollut kahvila aina, niinkuin vanhoilla juna-asemilla on ollut tapana mutta ajat muuttuvat ja tavat. Autioituvat niin asemakahvilat kuin lipunmyyntipisteeteetkin.

Täällä Mikkelissä niin kuin niin monella muullakin asemalla lipunmyyntiluukut on lopullisesti suljettu ja tilalle ovat tulleet automaatit, jotka palvelevat tasaisesti ja yötä päivää niin kauan kuin vain virtaa riittää. Moderneimmat lipun ostajat eivät tarvitse edes näitä vaan liput ostetaan jossain pilvestä, jossa ne leijuvat konduktöörin katsottavaksi. Junat sentään ainakin toistaiseksi kulkevat kiskoilla ja konduktoorit käytävillä. Kaipaanko niitä ruuhkia kun junalipun ostoon piti varautua tuntien jonotuksella kun loma-aika läheni. Muistan istuneeni hikinorot selässä valuen Helsingin rautatieasemalla lippujonossa kun piti päästä lomalle mummolaan Jyväskylään. Jonoa en kaipaa mutta kaihoten muistelen välillä aikaa kun loma-ajoiksi pääsi mummon hoiviin.

Täältä asemalta saa muuten ostaa junaan vaikka annoksia evääksi, loistava palvelu minusta. Eväät tai vähintäänkin kahvitauko, kuuluvat matkustamiseen lähes poikkeuksetta. Eeva mummon eväät olivat vertaansa vailla. Voin vieläkin päästä muistoissani siihen tunnelmaan kun availen voipaperiin käärittyjä eväsleipiäni. Eikä mitä tahansa leipiä vaan paksuja viipaleita rapeaa irtoranskanleipää, johon oli sivelty reippaasti voita. Voi säilytettiin rasiassa kaapissa huoneen lämmössä, jotta se olisi helposti voideltava. Leipien päällisenä oli paksu siivu joko jahti-, gotler- tai lauantaimakkaraa ja joskus näiden sijaan meetvurstia ja ai että kun oli maukasta. Ajat muuttuu, nykyään närästäisi viikon jos sellaisia söisi. Ei ollut mummolla smoothiekoneita eikä oikein muitakaan vempeleitä. Puuhella oli ja kantovesi sekä aikaa. Aikaa olla läsnä ja elää hetkessä, ihan ilman kursseja.

Vaihassa saa nauttia todella maukasta lounasta maanataista lauantaihin, lauantai on hiukan arvokkaampi mutta hintansa väärti sekin on ehdottomasti. Raaka-aineet tulevat paljolti läheltä ja ruoka on ollut maukasta joka kerta kun olemme pistäytyneet. Palvelu on aina ollut huomioivaa ja ystävällistä, kiireesäkin asiakas on ollut tärkeä. Arkisin paikka on lähes pullollaan porukkaa. Paikka on somistettu aiheeseen sopivilla vanhoilla junailujutuilla ja kahvipannuilla. Yhä täällä matkat alkaa ja loppuu, lähdetään lähelle ja kauas, moderni TV näyttää milloin junat tulee ja menee. Voi sitä lähdön tunnelmaa. Kiskot tuovat ja vievät monta unelmaa.

Suosittelen tätä seisaketta 🚂🚝

http://vaiha.fi/

https://www.facebook.com/asemaravintolavaiha/

One Comment Lisää omasi

  1. Aila Murtovuori sanoo:

    Harmi, ettei tule enää matkustettua, niin houkuttelevalta juttu tuntui. Oi aika entinen.. En tämmöisiä tietäisi olevankaan, jollet kertoisi.
    Kiitos Nina ja hyvää lomaa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s