Wanha Pehtoori – Pientä purtavaa pellon laidalla viikko 29/19

Laamannintie 17, 00690 Helsinki

Halutessaan kokea maatalon elämää ja maalaisidylliä ihan keskustan kupeessa kannattaan suunnata retki Haltialaan, jossa toimii Helsingin kaupungin kotieläintila.  Siellä pääsee tapaamaan maatilan eläimiä kesällä ulkona ja talvella sisällä. Lapset ovat tunnetusti viihtyneet täällä ja kyllä aikuisellekin riittää ihasteltavaa. Olen puolisoni kanssa lukemattomat kerrat käynyt kävelemässä peltojen reunoja koiran kanssa. Pääsee helposti irti arjestaan ja kosketuksiin luonnon kanssa

Kotieläinpihan yhteydessä on toiminut kahvila-ravintola vuodesta 1994. Tilalla on monenlaista toimintaa mm. parin viikon päästä järjestettävä Haltiala Hayride. Kesäkaudella keskiviikkoisin pärisee kun motoristit kohtaavat toisiaan. On laskiaistapahtumaa ja pääsiäisen ihmettä tipujen ja lampaiden äärellä. Pakilan seurakunta on monena vuona järjestänyt joulunäytelmän Lampolassa ja siinä on kyllä päästy kiinni aitoon tallin tunnelmaan seimen äärellä. Meidänkin kotijoukoista on näyttelijöitä karsinassa nähty.

Maalaisidylli, kaukokaipuu, viljavainiot ja aitan hämärät, joku kaipaa, toinen tuntee helpotusta kun se on taakse jäänyttä elämää. Omaankin ystäväpiiriin kuuluu yllättävän paljon ihmisiä jotka ovat lähtöisin maalaistaloista. Kilometrien koulumatkat, loputtomat kitkemiset ja tilan työt ovat pysyneet kirkkaina mielessä ja arvostus vesivessaa ja lähikauppaa on pitänyt pintansa. Toisaalta sydämessä ailahtaa yhä lämpimästi kun muistellaan tilan eläimiä kissoja, koiria, possuja, lampaita, hevosia kellä mitäkin. Eläin ystävät ovat olleet todella merkityksellisiä kun lähitaloon on voinut olla kilometrien matka.

Omat vahvimmat maatilamuistot liittyvät Olkkalaan, jossa ystävän kanssa pääsimme lampsimaan sisään heidän mökkipaikan lähinavettaan. Olimme aina tervetulleita tai niin me ainakin koimme asian. Nykypäivänä kaikenmaailman säädökset rajaa vapaata liikkumista maatiloillakin. Kaupunkilaistytölle oli iso ihme kun lehmä karkealla kielellään nuolaisi tai se kun pääsi navetan ylisille heiniä pudottamaan, ei taitaisi tänä päivänä päästä lapset ilman valvontaa moisiin paikkoihin. Elämys oli myös kulkea lehmähaassa ja juuttua saappaistaan saveen, maanläheiset jutut ovat niin huippuhauskoja, varsinkin jälkeenpäin. Silloin taisi jännittää melkoisesti, jäävätkö saappaat saveen ikiajoiksi tai työntääkö hieho meidät kumoon.  Ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin mahtihypyt sateenvarjojen kanssa salaa heinäladossa, voi sitä sateenvarjojen kulutusta, koskaan ei mitään sattunut, ainakaan pahasti.

Anna itsellesi mahdollisuus matkustaa paikkaan jossa et koskaan ole ollutkaan kuin lastenkirjojen sivuilla tai aikaan jossa olet kasvanut. Tuoksut ja äänet herättelevät monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Ja viimeistään se hetki kun isket hampaasi tuoreeseen, paikan päällä paistettuun munkkiin saa hymyn huulille ja hyvänmielen aktivoitumaan kuin itsestään. Paikka on hyvällä säällä myöhään auki. Tänäkin sunnuntaiehtoona ihmisiä oli niin paljon, etten onnistunut mitenkään ottamaan kuvaa jossa näkyisi koko kahvilarakennus eli ei auta kuin mennä itse paikan päälle katsomaan jos haluat saada paikasta kuvan itsellesi.

http://wanhapehtoori.org/

https://www.facebook.com/Wanhapehtoori/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s