Kahvila Ilo –Päivän lahja Viikko 21/19

Käpylän kyläjuhlat 2019

Joillakin kahviloilla on pitkä merkittävä historia. Toisten kahviloiden elinkaari jää syystä tai toisesta lyhyeksi. Aika monelle äidille ja isälle on tullut tutuksi hyvää tekevät kahvilan tapaiset, joilla on kerätty varoja leirikouluja tai kartutettu pääomaa urheiluseurantoiminnan kulujen kattamiseen. Itselleni on jäänyt mieleen kahvilan pito Käpylän kentällä, tyttöjen jalkapalloturnauksessa. Oli kylmää ja oli lämmintä. Sää kylmää, tuulista ja pyttipannu sekä tunnelma kuumaa. Yhteistyö oli saumatonta kentällä, mutta teltassa oli välillä pelipaikat hukassa.  Melkoinen urakka, huh huh.

Yhteisöllisyys on asia jonka soisi laajenevan yli tonttirajojen.  Yhdessä tekeminen pitää sisällään niin paljon rakentavia elementtejä. Ennen vanhaan kaikenlainen talkootyö ja yhdessä tekeminen oli enemmän arjessa mukana kuin nykyään. Tässä ajassa taas saadaan sosiaalisen median ja nykytekniikan avulla kansaa kasaan nopeastikin. On myös muodostunut uusia tapoja kohdata ja kokoontua, kuten saunapäivä, ravintolapäivä ja siivouspäivä, noin muutama mainitakseni. Yksi tällainen, monelle jo odotetuksi kevään merkiksi muodostunut, on Käpylän kyläjuhlat, joita vietettiin tänä vuonna lauantaina 25.5.19.

Sateen uhka leijui päivän yllä mutta onneksi vettä ripsautti vain aamupäivästä. Kirpputorimyyjät pääsivät tuulettamaan komeroittensa aarteita ja varmasti niistä osa lähti uusien omistajiensa matkassa uusiin koteihin ratikalla, rattaissa, repuissa tai ehkä jopa autolla. Tänne meinaan tullaan yli kaupunginosien rajojen, ehkä jopa maakunnankin. Toisen turhake on toisen aarre. Kirppistely on minusta iloinen asia vaikka itse olen parempi ostaja kuin myyjä. Onneksi ovat Kontti- kirpputorit, jonne olen voinut ”aarteitani” kantaa ja saada tunteen, että teen niillä jotain hyvää. Uusi sukupolvi osaa ainakin meidän perheessä myös myydä netissä turhakkeita minua paremmin. Minuakin kyllä autetaan, haastetta tekee sen määritteleminen mikä on turhake. Joskus on meinaan tuotteet ehtineet nettiin, ennen kuin minä olen ne ehtinyt hyvästellä ja ymmärtää,etten tarvitse niitä enää, eikä seuraavakaan sukupolvi.

Somen voima sai minutkin suuntaamaan määrätietoisesti juuri yhteen tiettyyn kahvilaan Käpylässä. Matkalla oli kyllä monenmoista houkutusta. Luokseen kutsuvia sisäpihoja, joissa olisi saanut tyydytettyä myös luontaista uteliaisuuttaan. Etenemistä hidasti myös aktiivinen nokkoslettujen paistaja mutta pysyin tiukkana. Nyt oli tavoitteena päästä Ilon äärelle. Olin bongannut Käpylässä asuvan ystäväni somesta kutsun. ”Tarjolla kahvia, herkkuja ja vegaaniruokaa, TERVETULOA!”

Kyllä kannatti mennä, hurmaavaa oli kaikki. Tunnelma rento ja keveä. Maisema vihreä ja vireä. Tarjoomukset maukkaita ja palvelu ihan parasta, pöytiintarjoilu. Tomaatti-soijapyöräkät olivat kerrassaan makua täynnä. Puutarhan kulmauksessa, värikkäiden viirien heiluessa tuulessa, päivänvarjon alla oli todellakin ihmisellä ilo olla. Istahtaa alas, viivähtää hetki rakkaittensa kanssa, nauttien ystävän tekemiä herkkuja, aistit auki. Päivän lahjaa, niin kuin elämäkin.

Ollaan hereillä suvi Suomessa, kesäretkillä voi mutkan takana odottaa joku toinen kahvila Ilo. Joskus jo pelkän avoimena olevan kahvilan löytäminen on ilo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s