Mitäpä miettii marketpäällikkö näin äitienpäivänä?

Sellaista miettii että paljon työtaitoja on opettanut oleminen äiti kolmelle tyttärelle. Esimiestyössä on paljon samaa kuin äitiydessä.

Vaikka samoista aineksista kaikki tehty, niin ei se niin mene että samalla kasvatuksella aina samaan tulokseen tultaisiin 😊. Siinä on monta muuttujaa matkalla, hän muuttuu, minä muutun, tilanteet muuttuu, oikeastaan kaikki muuttuu, ajan kanssa.

Äitinä yksi tärkeä taito on opettaa lapsi kohtaamaan pettymyksiä, sillä ennemmin tai myöhemmin elämä niitä jokaiselle tarjoaa. Lautapeleissä aina joku voittaa ja muut jää ”nuolemaan näppejään”. Elämässä voittaa ne jotka kuitenkin iloitsevat toisen voitosta ja yhteisestä pelistä, tietäen että heilläkin on mahdollisuus voittaa. Joskus voittajaksi päästään omilla taidoilla ja ponnistuksilla, toisinaan silkalla tuurilla. Sellaista elämä on, hallitsematonta.

Äitinä olen yrittänyt antaa mahdollisuuksia osallistua ja tehdä asioita, kuten leipomista ja kokkausta. On tullut syötyä paprikamuffinseja, joiden piti olla piparkakkumuffinsseja. Isoin asia oli se, kun dramaattisten kyynelten jälkeen, silmät kuivattiin ja tartuttiin seuraavaan reseptiin ja onnistuttiin. Joitakin vuosia sitten hän sai samaan aikaan valkolakin ja kokin paperit.

Mökkitiskaus oli oma lukunsa. Vuorot jaettiin serkkuperheen kanssa niin, että kaikki kuusi lasta tiskasivat vuorollaan, ja valittivat kuinka raatavat. Ja äiti olisi päässyt ”helpommalla” jos olisi tehnyt itse, kun siinä piti olla organisoimassa asiaa koko ajan mukana. Vasta myöhemmin tuli aika, jolloin sääret tytöillä pitenivät ja oppivat hoitamaan homman itsenäisesti.

Kun sääret pitenee, niin näkee kauemmas ja tulee eteenpäin menemisen mieli. Tulee aika että äiti-ihmisen pitää vilkuttaa ovella ja vakuuttaa, että selviät kyllä ja salaa pyyhkäistä silmäkulmaa, rakkaus se sieltä ulos pyrkii. Kiintymys johon on hiouduttu vuosien saatossa. Omat jalat kantaa kyllä, lapsuudessa saamme arvot, jotka joudumme joko hyväksymään tai hylkäämään.

Kaksi lapsista lähti jo ja kolmaskin on jo oven välissä menossa. Mutta hieno on se hetki kun huomaa että itsenäistymisen jälkeen äiti-lapsi suhde on muuttunut kahden aikuisen naisen ystävyydeksi.

Sitä elämä on parhaimmillaan, oppimista, milloin opettajana milloin oppilaana. Meillä S-ryhmässä on hieno mahdollisuus tehdä kumpaakin. Työntekijöiden siirtyminen yksiköstä toiseen ja työtehtävistä toiseen on tehty helpoksi. Ollaan tavallaan yhtä suurta perhettä kaikki.

Esimiehenä sitä taiteilee samojen asioiden kanssa kun vanhempana, milloin antaa tilaa ja milloin olla tiukkana. Loppupeleissä se on kuitenkin äiti, joka vastaa 😊. Äiti tietää missä on kadonneet avaimet, sukat ja todistukset. Äiti tietää miten täytetään veroilmoitus ja hammaslääkäriaika tilataan. Äiti ottaa aina selvää, jos ei itse tiedä, ihan niin kuin esimies.

Kiitollinen olen molemmista ”perheistäni”, siitä jossa olen äitinä ja siitä missä olen esimiehenä. Ja kasvu jatkuu, ehkä joskus saan olla isoäitinä. Olen osa ketjua, molemmissa perheissäni, lämpimin ajatuksin muistelen kaikkia niitä yksiköitä, joissa olen saanut kasvaa ja lämpimiä ajatuksia sinne jonnekkin, äidilleni ja isoäideilleni.

Hyvää äitienpäivää ❤️

One Comment Lisää omasi

  1. Aila Murtovuori sanoo:

    Hyvää äitienpäivän iltaa. Mukava lukea .. . onhan tämä sellainen etappi, jossa katsotaan taakse. Ymmärtää vuodet eikä kuitenkaan ymmärrä. Kun katsop taa, muistaa etupäässä hyvät asiat. Lapset on ainut mitä meistä jää, siksi vanhemmuus ja äitiys on tärkeää. 🌹🇫🇮

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s