Leipomokahvila N’avetta – Autetaan toisiamme Viikko 18/19

Katajakalliontie 2, 01120 Sipoo

Vain 25 km päässä Helsingistä jää tiensivuun vanha navettarakennus, jonka kohdalla totta vie, kannattaa jarrutella. Tielle näkyvästä osasta ei uskoisi miten viehättävästä paikasta on kysymys. Ystäväni, joka minut tänne kutsui, erityisesti toivoi, että kahvilan pitäjä olisi henkilökohtaisesti paikalla.  Jo aikaisemmilla vierailuillaan paikassa ystäväni oli tullut vakuuttuneeksi yrittäjän sydämellisyydestä ja läsnäolosta. Ja meillä kävi tuuri, siellä Johanna hääräili kauniissa essussaan, hymy huulillaan. Kahvila on syntynyt haaveesta vanhanaikaisesta perheyrityksestä ja tällä hetkellä koko perhe on mukana yrityksen toiminnassa. Eli on melko todennäköistä tavata yrittäjä työnsä äärellä.

Tälle kahvilakerralle antoi yllättävän lisäripauksen puhelin, tuo moderni yhteydenluoja. Toistuva puhelimenpirinä kosketti aistejamme ja kävi selväksi, että puhelun saajan isä oli joutunut sairaalaan ja muisti teki tepposiaan. Isä oli jäänyt leskeksi eikä oikein enää selvinnyt itse mutta puhelimen kautta oli mahdollista tavoittaa tuttu ääni, joka toi turvaa. Enää ei tarvitse kipittää kadun yli puhelinkoppiin kolikoiden kanssa, niin kuin monen nuorena, aikaan ennen lankapuhelimien yleistymistä.  Yhteys on ihan siinä käden ulottuvilla, niin kauan kuin kyky sitä käyttää säilyy. Miten monesti apu onkaan tullut linjoja pitkin. Miten paljon merkitseekään kun on ystävä linjan päässä.

Ystäväni kuuluu sellaiseen turvaverkkoon ympärilläni, joista tiedän että linja on aina auki, tarvittaessa yötä päivää. Me tarvitsemme ympärillemme sellaisia ihmisiä, jotka ovat läsnä myös hämmennyksen ja arjen harmauden äärellä.  Ystävälläni oli mukanaan pelko siitä, että kohta yksi linja hänen puhelimessaan hiljenee. Luopuminen tekee kipeää, koska rinnalla kulkee ilo kaikesta siitä mitä on toisen ihmisen kanssa saanut kokea, kohtaamisia, läsnäoloja, vuoron perään toista kuunnellen ja tukien.  Olkoon ne vaikka tällaisia sadepäivän kahvihetkiä, kakkupalan ja kahvikupin äärellä.

N’avetta on kuin turvapeitto joka kietoutuu ympärille pehmeästi ja lämpöisesti.  Sisustuksessa on harmaan sävyjä, vähän hämärää, kohdevaloja, kukkia, yksityiskohtia, niin kotoisaa.  Tarjolla on paikanpäällä ja lähellä valmistettuja tuotteita, omenamehuja, tikkunekkuja ja käsintehtyä fudgea. Voin sanoa että kakkupalat olivat suussa sulavia ja varsin maukkaita. Samassa pihapiirissä on muuten varattavissa savusauna ja erityisen kaunis hirsinen juhlatila. Meren rannalta 2,5km päästä löytyy vielä N’avetan Laituri, jonne voisi mennä vaikka lounaalle, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Ajelin viikonloppuna autolla kuunnellen toivekonserttia ja siellä soitettiin Antti Kleemolan kappaletta Auta mua, kerrassaan koskettava ja ajatuksia herättävä kappale. Mietin sitä henkilöä, jolla puhelin soi useaan otteeseen kahvilavierailumme aikana, hänellä pirinä jatkuu, vielä on yhteys lapsen ja vanhemman välillä, vaikka autettavasta on tullut auttaja.  Autetaan toisiamme. Mikä rikkaus, että on ihmisiä ympärillä, joille on voinut sanoa auta mua. Ja olen myös apua saanut, monenlaista. Kiitollinen olen myös jokaisesta kerrasta jolloin olen saanut olla se, jolta apua on pyydetty. Se tekee sydämessä hyvää, luottamus.

Juhla- ja saunatiloja

Suosittelen jarruttelemaan navetan nurkilla, pysähtymään hetkeksi ja altistamaan itsensä hyvien asioiden äärelle ja kera kaverin, kaksin verroin hauskempaa!

http://www.leipomokahvilanavetta.fi/

https://www.facebook.com/leipomokahvila.navetta/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s