Johan & Nyström –Kanavan äärellä Viikko 7/19

Tämän viikon kohtaamisella oli suuret puitteet. Tapaamiseen liittyi arvorakennuksia, niiden kellareita ja kivijalkoja. Ystäväni ei ollut ihan varma, monelta hän pääsee lähtemään töistä, joten sovimme tapaamisen Tuomiokirkon kryptaan. Jos et ole siellä koskaan käynyt, niin voin suositella ainakin kerran elämässä käytäväksi paikaksi. Kahvin äärelle pääsee sielläkin sunnuntaisin, kun tilassa järjestetään messukahvit mutta se ei ollut nyt tämän kerran aiheena. 

Kiemurrellen ja poukkoillen se elämäntiekin meitä vie. Elämä ja kuolema ovat olleet viime aikoina keski-ikäistä ihmistä lähellä kun Matin ja Ollin yllättävät kuolemat ovat koskettaneet, ketä enemmän ja ketä vähemmän. Olen elämäni tiellä työskennellyt pätkän suntiona kirkossa, siinä tuli elämän koko kirjo melkoisen lähelle. Kirkko edustaa monelle kanavaa kohti jotain suurempaa ja kastekirkkoani taitaa olla yksi hulppeimmista sellaisista Suomen maalla. Jos tieni olisi mennyt toisin, työskentelisinkö nyt siellä?  Onneksi elämänsä risteyksiä ei aina etukäteen tiedä. Tässä samassa kirkossa saattelin äitini viimeiselle matkalle ystäväni siunaamana. Kaikella on aikansa.

Kanavan äärelle, toisen suuren kirkon, Uspenskin katedraalin juurelle päädyimme yllättävien juomien äärelle. Punajuurikaakaota en ole kyllä koskaan eläissäni ennen maistanut, hyvää oli. Paikan nimi on Johan & Nyström ja paikka on kahvipaahtimo. Omien sanojensa mukaan ovat vuodesta 2004 asti halunneet tarjota asiakkailleen kahvia, jolla on tarina. Valikoima oli laaja ja saatavana myös teetä. Pidän asioista, joilla on tarina. Ystävällänikin oli polveileva tarina. 

Päätimme kertoa toisillemme elämän tarinaamme, sillä tavatessamme keskitymme usein muihin asioihin. Toisen historiaan oli hieno tutustua. Hassua ettei koskaan aikaisemmin ollut tullut puheeksi, että olemme saman vuoden lapsia ja muitakin yllättäviä yhtäläisyyksiä löytyi mutta jätettäköön ne meidän välisiksi. Tarina on kanava toisen ihmisen parempaan ymmärtämiseen. Menneisyydellä on pitkät vaikutukset tämän päivän asioihin, valintoihin ja arvoihin.

Kahvila kivijalassa on kauniisti sisustettu. Istumanurkkauksia oli useampia ja niitä on kahdessa kerroksessa. Maisema ja tunnelma, mikä ikkunoista välittyi mieltä hivelevä. Suurella sydämellä ja ammattitaidolla baristamme myös kaakaomme sekä muiden asiakkaiden tee- ja kahviannokset valmisti.  Ehti jo kevättalven pikkuisen pilkistellyt aurinko painua mailleen ennen kuin lähdimme omille teillemme.

Mieletön ero on rakennusten julkisivuilla ja kellareilla. Kultaa ja kimallusta, luonnonvaloa ja valkeutta juhlasalissa mutta siellä perustuksissa, alimpana, syvimpänä näkyy sisin. Kiveä, tiiltä, rappausta, tukihirsiä juuri sellaisena kuin ovat. Tänään sain olla rajapinnassa, siinä missä tiili ja rapattu, pinnoitettu pinta alkaa, alkulähteillä, juuressa, hienojen rakennusten, kahvin ja ystävän elämässä. Mikä hieno tarina ystävänpäivästä tulikaan mieleni sopukoihin, sinne sydäntä lähelle. Elämä tarjoaa niin monta kanavaa rikastuttaa elämäänsä!

Suosittelen pysähdystä kanavan äärelle, yksin, kaksin, kolmin ☕️☕️☕️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s