Ystävät töissä

Mitäpä sitä kaupantäti muuta miettii ystävänpäivä kuin ystävyyttä. Minulla on ❤️-ystävä, johon tutustuin vuonna -90 Kannelmäen T-Kotikulmassa, nykyään liikepaikalla on Sitratorin Alepa. Meille muodostui vahva side, joka on kantanut kaikki nämä vuodet, vaikka emme ehtineet työskennellä kuin alta vuoden samassa kaupassa.

Ajatukseni liitelee ystävyyksiin työuran varrelta. Kaupan alalla on valtavasti nuorta väkeä töissä. Oli silloinkin kun minä olin nuori ja on yhä. Siinä kun etsi omaa tietään ammatillisesti, niin kyllä siinä etsi myös vahvasti uusia ystäviä ensimmäisinä työvuosina. Kummasti sitä jaksoi istua iltaa ihan ”ytimessä” ja puuhata monenlaista yhteistä retkeä, kun kauppakoulusta menin Aleksi13:sta silloiselle elintarvikeosastolle työharjoitteluun ja jäin sille tielle. Niin tuntuvat jaksavan nuoret yhä olla sosiaalisesti aktiivisia ja se on hyvä niin, aikansa kutakin.

Työkaverille on valtavan iso rooli monen meistä elämässä. Työkaverille jaetaan usein elämää ja arkea paljon enemmän kun sille ”varsinaiselle” ystävälle. Työkavereilla on todellakin väliä, iso aukko tulee monelle eläköitymisen myötä, jos ei ole pitänyt ystävyyssuhteistaan toimivina. Ne työkaverit, kun usein jäävät työn loppumisen myötä. Jos ei ihmisten välille ole kasvanut jotain muutakin yhdistävää, vaikkapa harrastusta. On monella työpaikalla myös omia eläkekerhoja 😊

Perheellisenä sitä on huomannut, että tarve saada uusia ystäviä töistä on vähentynyt. Välillä kun sitä huokailee, ettei tunnu ketään vanhaakaan ystävää ehtivän näkemään. Moderni maailma kun kutsuu meitä jokaista monin houkutuksin ja aikatauluin. On jumppaa ja humppaa ja harrastusta yllin kyllin. Mutta aina joku sieltä työvuosien varrelta on jäänyt tiiviimmin elämään kiinni.

Töissä on tärkeä rakentaa myös ystävyyssuhteita kollegoiden tai samaa työtä toisessa yksikössä tekevän kanssa. Siksi meillä S-market ketjussa samaa vastuu työtä tekevät tapaavat toisiaan säännöllisesti. Esimiehen roolissa ei voi ihan samalla tavalla avata tuntojaan työpaikalla kuin aiemmissa rooleissa. Toisen päällikön kanssa on hyvä välillä jakaa tuntojaan, yksin ei ole hyvä kenenkään jäädä. Siksi pyrin välillä järjestämään lounastapaamisia toisten päälliköiden kanssa, sellaista arjen ystävyyttä ja piristystä.

Sitä arjen ystävyyttä rakentuu kyllä myös asiakkaisiin. Yllättävän monella on samat rutiinit, että melkein kellon voi tarkistaa, koska joku tulee ostoksille. Ja sitten kun ei yksi päivä tulekkaan, niin kyllä sitä ollaan yhtä huolissaan kun läheisemmästäkin ihmisestä. Arjen kohtaamiset on merkityksellisiä. Ei ole tavatonta että kaupan työtekijöitä aina välillä joku haluaa muistaa vaikka kukkasin 🌸

Ystävänpäivänän alkujuuret taitatavat kuitenkin olla siellä romanttisen rakkauden juurilla ja kyllä niitä elämän kestäviä rakkaussuhteita solmitaan myös kaupassa. Satuttu samaan työpaikkaan, ihastuttu, rakastuttu ja astuttu avioliiton satamaan 💑. Joskun se tosi rakkaus on suorastaan jonottanut päästä kohdalle, ehkä kassalla, ehkä pullonpalautuksessa, ehkä Palvelutorilla.

Mietin että muuttuuko ihminen ja muuttuu kaupan tekeminen ja miten paljon tulevaisuudessa. Tarve solmia ystävyyksiä toivottavasti ei muutu vaikka ystävyyden ylläpidon keinot muuttuisivatkin. 🎶Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän🎶

Kiitollinen olen moninaisista kohtaamisista monenlaisten markettien mielenkiintoisessa maailmassa. Sitä saa kasvaa ihmisenä ystävyyksien kautta.

Hyvää Ystävänpäivää!

Tänään meillä herkutellaan, yhdessä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s