Miriam’s -Kesyt kahvilla 6/19

Kahvila ja viikko 2019 projektini lähtikin tällä viikolla kauemmas kotinurkilta, kohti nuoruuteni Jyväskylää. Täällä olen aikoinaan notkunut kahviloiden asiakkaana ystäväporukalla tunti tolkulla yhden teen tai kahvin hinnalla. Täytyy kyllä heti tunnustaa, että taas istuttiin yliaikaa ja kiittää Miriam´sin henkilökuntaa, että antoivat meidän neljän uppoutua nauttimaan niin herkullisista tarjoiluista kuin toistemme seurasta.

Ehkäpä tässä on aikuisiällä tullut maksettua notkuntavelkaa aktiivisena kahvilan käyttäjänä. Tänäkin lauantaina kaksi kahvilaa, paussi poikkeamana pikatieltä, oli kahvila Oskarissa Lahdessa mutta siitä kuulemme ehkä myöhemmin.

Kaupunki muuttuu, kouluaikamme kahvila Kaptahia ei Kauppakadun yläpäässä enää ole. Sitä missä minttutee maistui ja opettajat soittelivat perään, tunti alkaa, koululle sieltä. No ei meille, vaan niille ranskantunnin pojille. Nyt piti ihan ruveta googlaamaan minne mennä.

Miriam´sin tarinassa kerrotaan, miten kahvilan perustaja on kiertänyt kartan kanssa kahvilasta toiseen ammentamassa ideoita omaan kahvilaan. Tunnen suurta hengenheimolaisuutta häntä kohtaan, vaikka kahvilan perustaminen ei nyt juuri mielessä olekaan niin ei kuulemma koskaan pidä sanoa ei ikinä. Ei sitä tiedä mitä elämä eteen tarjoaa.

Siitä on melko lailla 30 vuotta kun kuorma-autojen lavalla, Kesyn mustat viitat ja baretit päässä huusimme vapaushuutoa elämälle! Paljonhan se on elämä tarjonnut meille, viittä vaille viisikymppisille.Ne olivatkin olleet valmistavia vuosia. Niillä rakenteilla tässä on menty kuka mitenkin.

Kahvilan pöydässä annoimme arvosanan elämällemme ja asteikolla 1-5 pääsimme kaikki yli nelosen. Paitsi yksi, jonka elämä oli ollut kasia. Toinen ohjasi lempeästi oikeaan asteikkoon ja se rakastava joka nauru ympäröi meidät, pulppusi samasta lähteestä kuin silloin. Ei haittaa, vaikka mokaa, tässä me ollaan ja eteenpäin mennään. Nauru pulppusi syvältä ja se tuntui niin hyvältä. Ei sellaista hallittua hymyilyä vaan koko kehoa liikuttavaa naurunremakkaa, kun voi ja uskaltaa oma itsensä.

Hienoa kun Miriam´s kahvilassa luotetaan omaan tekemiseen. Rakkaus lajiin välittyy asiakkaalle. Tarjoilija kertoi auliisti tuotteista, kun niistä kyselin. Ainoa ”murheemme” oli löytää vapaa pöytä. Omaa tarinaansa kertoo se, että lauantaina klo 13:00 paikat täynnä. Tässä myös syy, miksi yleiskuvaa viehättävästä paikasta ei tässä jutussa ole. Elämä on opettanut, että kaikki järjestyy ajallaan, niin nytkin, saimme pöydän pienen odottelun jälkeen.

Samassa kiinteistössä on sijainnut aikanaan Tyynelän baari, jossa sai muistaaksemme kaupungin ensimmäiset pehmikset. Oi aikoja. Sinne enoni vei meitä sisarensa lapsia jäätelölle jo 70-80 luvuilla. Yhdessä olo, jaettu hetki, muistoja ja tunnelmia. Kahvilat vaihtuvat mutta taika säilyy.

Tähän kahvilaan kannattaa ehdottomasti poiketa pikatieltä, vaikka ohikulkumatkalla etelästä pohjoiseen. Pyytää ystävä mukaan ja maistaa itsetehtyjä herkkuja. Paikan suosikkeja ovat muun muassa Ranskalainen suklaakakku ja Karpalo-valkosuklaakakkua, raatimme suosittelee, hänkin, joka upotti tällä kertaa hampaansa laskiaispullaan.

Kyllä suosittelen lämpimästi niin kahvilaa, kuin kouluaikaisten ystävien tapaamista!

https://www.miriams.fi/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s