Fazer Café Munkkivuori -jonossa hyvän äärellä vk 2/19

Tämän viikon kohtaaminen vei Suomen ensimmäisen ostarin (Munkkivuori  avattu1959) ainoaan tällä kahvilaan. Ehkä sen tähden tai sitten taatun laadun takia, jonossa piti pimentyneessä talvi-illassa klo17:30 seistä ja odottaa vuoroaan.  Monet tuotteista ovat olleet valikoimissa ties kuin ja kauan, mutta kestäneet aikaa hyvin. Bebe leivos, laskiaispulla, perunaleivos, kinuskikakku ja ne jäätelöannokset. Kun lapsena pääsi Fasulle jätskiannokselle, niin ei tainnut kovin kaukana herkkkutaivaasta olla. 

Sisareni laittoi minut lapsena kovan valinnan eteen synttäreitteni kunniaksi.  Piti valita mitä haluan lahjaksi, Valintalon pehmeä collagen vai Fazun jääteläannoksen? Ehkä oikein arvasit, jäätelöannoksen valitsin.  Niin olen valinnut elämässäni monesti myöhemminkin, nopean palkinnon. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, tarina ei kerro. Jokainen kai joutuu punnitsemaan valintojaan tässä elämässä monen näkökannan valossa. 

Ilo omistaa ystäviä, jotka haluavat antaa tärkeintää eli valitsevat antaa aikaansa tälle kahvilaprojektilleni. Sykähdytti sydänalassa lämpimästi, kun kipitin kiireisenä kohti kahvilaa ja kaksi tuttua hahmoa siellä jo vilkuttelikin. On mukavaa kun on mitä odottaa, se antaa päivälle ryhtiä ja joskus suurempaakin suuntaa. Toinen ystävistäni laittoikin viestiä kun tapaamisesta oli sovittu että ”Hyvä olla joku suunnitelma huomiseksikin” viitaten elämäntilanteeseensa. 

Anne ystävääni tuleekin tavattu säännöllisen epäsäännölliseti voimaannuttavan naisporukan, pienemmisssä ja suuremmissa, yhteisissä tapaamisissa. Iän myötä sitä oppii arvostamaan kokemusta, omaansa mutta erityisesti edellä eläneiden. Oman tahdin hidastuessa, sitä pystyy ihan uudella tavalla kuulemaan ja kuuntelemaan mitä toinen ihminen kertoo. Korvat kuulee ja sydän ymmärtää. 

Virkistävää ja voimaannuttavaa istahtaa yhteiseen pöytään. Vaikka meillä kaikilla oli erilainen elämäntilanne, yksi eläkkeellä, toinen työtä vailla ja tällä kolmannella eli mulla, työtä kalenterin täydeltä. Mutta siinä pöydän ympärillä oli kolme naista joille toistensa seura oli arvokasta ilman titteleitä ja CV:tä. Tai voisiko sanoa, että elämässä selvitymisen CV ja kokemus se yhteen liittävä liima. 

Että kannattiko jonottaa, kyllä kannatti. Katkarapuleipä oli runsas ja maukas, Fazerin sininen cappuccino herkullista, pulla ja kakku sellaista kun toivottiinkin. Palvelu huomaavaista ja miljöö siisti. Kyllä kannatti! Kerran olen täällä ollut brunssilla ja niille on myös jono eli kannattaa varata paikkansa  ajoissa. 


Jonosta huolimatta tai juuri siksi, Suosittelen!

fazer-cafe-munkkivuori

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s